maanantai 24. lokakuuta 2016

Strano 3

Siinä kävellessäni kohti hotellia ryhdyin uudestaan tarkkailemaan kadulla kulkevia ihmisiä. Kiinnitin taas huomioni siihen, että heitä liikkui oikeastaan vain siellä missä itse kuljin. Kun etenin, heitä tuli ulos talojen ovista tai sivukujilta, ja kaikilla tuntui olevan pienoinen kiire toisiin taloihin tai toisille kujille. Myös rattaita vetävät aasit ohjastajineen tulivat kujilta ja kääntyivät seuraavalle kujalle.

Merkillisintä oli, että aloin tunnistaa monia kadulla kulkijoista. Sen kaupan ovella kohtaamani huolitellusti pukeutuneen naisen näin muutamaankin kertaan, mutta hänellä ei enää ollut kantamuksia mukanaan. Siellä täällä juoksenteli joukko lapsia, mutta he tuntuivat joka kerran olevan sama lapsiparvi. Näin myös hotellin isännän pari kertaa, mutta kun heilautin kättäni ja huusin tervehdyksen, hänelle tuli kiire johonkin taloon. Ikäänkuin kaupungissa olisi lopultakin vain pieni joukko asukkaita, jotka tavalla tai toisella seurailivat liikkeitäni.

Tulin hotellille, ja kerroin isännälle nähneeni hänet useasti kadulla, mutta koskaan hän ei tunnistanut minua. ”Olen koko ajan ollut täällä hotellissa”, sanoi isäntä. ”Täällä on monta saman näköistä asukasta”, hän lisäsi. 

Kysyin ruokailusta, ja isäntä ohjasi minut pieneen mutta kodikkaaseen sivuhuoneeseen. Siellä oli muutamia pöytiä tuoleineen, sekä koristeltu kaappi astioita ja juomapulloja varten. Isäntä ojensi minulle ruokalistan, mutta valitteli että heillä juuri nyt on pieniä vaikeuksia raaka-aineiden suhteen, ja suositteli yksinkertaista spaghettiannosta. Sehän kelpasi minulle hyvin, ja jäin odottamaan Stranon kuvaesitettä silmäillen. 

Keittiön ovi aukeni, ja kaunis nainen toi minulle pullon viiniä ja korkean lasin. Kiitin häntä ja sopersin hämmentyneenä: ”Minähän näin teidät kaupungilla ja kaupan ovella!” Nainen vastasi: ”Kaupungissa on monia minun näköisiäni naisia. Minä olen kyllä ollut täällä koko päivän”. Näinhän isäntäkin oli sanonut, ja toden sanoakseni olin varsin ymmälläni.

Spaghettiannoskin tuli, ja se maistui oikein hyvältä, kuten tässä maassa yleensäkin. Hennosti kupliva viini nousi hiukan päähän, ja päätin mennä huoneeseeni.

Suihku oli mainio, ja ensimmäistä kertaa Stranon vierailun aikana huomasin siellä miellyttävän, lähes olemattoman tuoksun. Se oli ilmeisesti laventelia. Myös vuode oli mukava, ja avasin television. Sieltä tuli näköjään jonkinlaisia uutiskatsauksia, jotka olivat kyllä hiukan erikoisia. Kaikki tapahtumat oli näet selvästi kuvattu täällä Stranossa, ja monia niissä esiintyviä ihmisiä olin tunnistavinani. Sitten alkoi jonkinlainen saippuasarja, ja kas: siinä vilkkaasti elehtivät näyttelijät tuntuivat olevan aivan samoja henkilöitä joita näin kaupungilla ja uutiskatsauksissa.

Nukuin erinomaisesti, yö oli hiljainen, eikä mitään kaupunkien normaalia taustahälyä kuulunut. Suihkulähdekin oli vaiennut heti sisään tultuani, ja odotti kai nyt sitten että aamulla astuisin taas ovesta ulos.

1 kommentti:

  1. KR, stranolainen

    mielikuvitusmaailmanmatkailu on kaikkein antavinta. ;)
    Kapeikot kauneimmillan!

    terv
    stahanov

    VastaaPoista