sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kansallislaulujen kauneimpia

Sisareni soitti minulle ja kysyi Ukrainan kansallislaulusta. Se toi hänen mieleensä jonkun surumarssin jonka hän oli kuullut. Tavallaan hän oli oikeassa. Tuo laulu tehtiin 1800-luvulla, ja siinä heti alkuun sanottiin, että "vielä ei Ukraina ole kuollut", eivätkä tuon kansan kärsimykset toki vielä edes siihen päättyneet. Sävelmä on tavattoman kaunis, ehkäpä hiukan kansansävelmiä mukaileva, ja sen kirjoitti katolinen säveltäjäpappi Mychajlo Werbyzkyj vuoden 1865 tienoilla. Sävelmä on todella hieno niin plastisuudeltaan, dynaamisuudeltaan kuin muodoltaankin; sen tunnusomainen kadenssi f-a-e-a-d pitää laulun täydellisesti koossa. Nykymuodossa sanoista on vähän poistettu liikaa pessimistisyyttä:



Suurenmoiset Euroopan sydämen kansallislaulut eivät lopu tähän, eivätkä myöskään kärsimysten kuvaukset. Unkarin laulussa pyydetään Jumalaa siunaamaan madjaarien kansaa, ja todetaan että se on jo täysin määrin kärsinyt synneistään. Laulun sävellyskilpailun voitti 1844 oopperasäveltäjä Ferenc Erkel, ja hänen sävelmänsä on epäilemättä loistelias, kaunis ja vahva, kansallisten hymnien korkeinta aatelia:



Eikä meidän tarvitse kauas siirtyä löytääksemme vielä erään sekä tekstiltään että musiikiltaan suurenmoisimmista ja kauneimmista kansallislauluista. Tšekkien laulussa ylistetään maan paratiisimaista kauneutta, ja sen kaunis elegantti sävelmä on oopperasäveltäjä František Škroupin vuonna 1834 tekemä. Laulu on peräisin eräästä näytelmästä, ja siitäpä tuleekin mieleen Topeliuksen ja Paciuksen satunäytelmä Kypron prinsessa, jonka laulussa "Laps Suomen" (alkuperäisesti "O barn af Hellas") on jotakin samaa sävyä, jopa yhteneväinen sävelkulku - mutta tämä laulu on tosin yleisölauluksi aivan liian vaikea.



Näiden rauhanomaisten ja lyyristen kansallislaulujen joukkoon sopii toki myös Ruotsin hymni. Sen melodia on västmanlantilainen kansanlaulu, ja sen sanat kirjoitti Richard Dybeck 1844. Tässä sen laulaa  komeaääninen tenori, ehkäpä vähän liian pateettisesti. Pieni tyttö kukkaniityllä juhannussalon vierellä olisi parempi...



Kansallislaulujen aatelia on toki Josef Haydnin aikoinaan Itävallan keisarille kirjoitettu ja nykyisin Saksan kansallislauluna toimiva laulu. Valitettavasti sitä kuulee nykyisin uudelleen ("rikkaammin") soinnutettuna - ja parhaiten sen suurenmoisuuden kuulee Haydnin Keisarikvartetoksi nimetyn sävellyksen hitaassa osassa.

Suurin osa kansallislauluista on marssimusiikkia, ja tekstit sotaisia. Julkisissa sovituksissa niihin on yleensä lisätty ylenmääräistä pauhua, prunkkia ja pomppia, mikä tekee niistä yhäkin epämiellyttävämpiä. Suomen kansallislaulu on onneksemme poikkeus, mutta se on eri jutun aihe.


14 kommenttia:

  1. Ranskan kansallislaulu on tietysti tunnettu sanoistaan. Onneksi Suomessa oltiin ihan eri linjoilla! Mitenkähän mahtavat ranskalaiset nykyjään Marseljeesiinsa suhtautua. Ja Venäjällähän Sergei Mihalkov sanoitti kuuluisan sävelmän kolmeen kertaan lähes 60 vuoden aikana, viimeksi vuonna 2000!

    Teivas Oksala taisi sanoa jokseenkin niin, että yhtä paljon kuin Sibeliuksen Finlandia-hymni on sävellyksenä Paciuksen työtä parempi (»Kuulijat nousevat intuitiivisesti seisomaan»), on Runebergin runo saman verran Koskennientä (Oi Suomi...) edellä. Eikä jälkimmäinen oikein yhteislauluksi ehkä sovikaan — muistetaan Sibbeltä myös kovin hankala Uusmaalaisten laulu, jota me oppilaat Porvoossa ala-asteella emme mitenkään meinanneet laulamaan oppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palaan tähän aiheeseen vielä, ja saanen käyttää mainitsemaasi Oksalan mielipidettä silloin. Mitä muuten Marseljeesiin tulee, sen loppulause on karmiva: "Marssikaamme, kunnes epäpyhä veri kastelee peltomme"...

      Poista
    2. Niin niin niin, Marseljeesihan on vain plagiaatti yhdestä Beatles-biisistä... :D

      Soitetaan mieluummin siis All Yoy Need is Love, siinä on jalompi sanoma! :D

      Poista
  2. Onkohan Venäjän lauluun suomenkielisiä uusia sanoja? Jos jostain käsittämättömästä syystä olisin joutunut Moskovan stadionille viime viikolla, ja kansa olisi noussut laulamaan, olisin vanhalta muistilta vetänyt: "...niin suur oli Lenin, hän kirkasti tiemme, ja Stalinin johdolla...".

    VastaaPoista
  3. Kyllä ryssien kansallislaulu pesee kaikki. Se on juuri sellainen kuin kansallislaulun pitääkin mielestäni olla: suuri, pömpöösi, nostattava ja ennen kaikkea mieleenjäävä. Hatunnosto sille kuka sen melodian sävelsikään.

    Ruotsin kansallislaulu edustaa taasen sitä toista laitaa. Se ei sovi luonteeltaan kansallislauluksi. Enkä nyt siis väitä, että se olisi sävellyksenä huono. Tsekkien kansallislaulun kanssa, joka on toki oikein kaunis, on sama juttu. Niistä molemmista, varsinkin ruotsin hymnistä, puuttuu niin sanotusti munaa.

    Finlandia-hymni, johon tuolla ylempänä viitataan, on kuitenkin suosikkini (vaikka onkin niin kliseemäinen joidenkin mielestä, pah sanon). Vaikka pidän Paciuksen sävellyksestäkin, ei ole finlandiaa voittanutta (joka on tietysti kokonaisuudessaan nerokas sävellys, lopun hymniosuus on vain yksi osa sitä, vaikka kenties monille iskeekin kovimmin). En lainkaan ihmettele, että Leopold Stokowski ehdotti sitä koko maailman kansallishymniksi.

    VastaaPoista
  4. kariav: Minä osaan sen parhaiten "ruotsiksi":
    http://www.youtube.com/watch?v=yKLK2p2FqDU

    Korppi: Säveltäjä oli toveri A.Aleksandrov. On ilman muuta komea ja hyvin tehty, eikä myöskään varsinkaan nykysanoin ole kovin aggressiivinen, eikä sotilasmarssi. On kuitenkin usein niin, että "munaa" on erityisen paljon juuri väkivallassa ja alistamisessa, joista en ollenkaan pidä. Sen vuoksi kiinnitin huomion näihin rauhanomaisiin ja samalla hyvin sävellettyihin lauluihin. Suomalaisista lauluista kirjoitan myöhemmin.

    VastaaPoista
  5. Paras kansallishymni on Espanjalla. Varsinkin sanoitus poikkeaa edukseen muista.

    VastaaPoista
  6. Juuh, en itsekään väkivaltaa kansallislauluihin kaipaa, mitä sanoituspuoleen tulee. Huonoina esimerkkeinä tästä ovatkin edellä mainittu marseljeesi sekä Britannian "God Save The Queen". Semmoisista tulee hieman nihkeä olo. "Munalla" meinasinkin ponnekkuutta itse sävellyksessä. Sekään ei välttämättä merkitse aggressiivisuutta, mutta kieltämättä tiettyä uhoa voi kuulla esimerkiksi Venäjän hymnissä. Itse ajattelen asiaa siltä kantilta, että jos urheilijana seisoisin palkintopallin korkeimmalla sijalla, mitä haluaisin kuulla? Ja Ruotsihymni on moiseen kovin hempeä, vaikkakin kaunis. Venäjän kansallislaulua ja omaa maamme-lauluakin kuunnellessa voisi ajatella "näytetään niille!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ison-Britannian God save the Queeniä paljon paljon parempi on Rule, Britannia! Tavallaan sääli, ettei se ole heillä virallisena hymninä. No, sanoitus on kyllä siinäkin kovin uhmakas, mutta ajattelin lähinnä sävelitystä.

      Poista
  7. Häpeäkseni tunnustan, että olen aina pitänyt Harppi-Saksan kansallishymniä komeana. Siis musiikin osalta, hyvinvointia ja menestystä ylistävät sanat ovat vähintäänkin kornit. Melkein kuin Italialla, jossa puhutaan sotilaallisesta urheudesta.

    VastaaPoista
  8. Niin ja ehkä voi lisätä vielä sen, että Saksa on kieltänyt kansallishymninsä ensimmäisen (ja toisenkin?) säkeistön (»Deutschland, Deutschland, über alles») siitä yksinkertaisesta syystä, että sen lopulla olevat säkeet Von der Maas bis an die Memel, / Von der Etsch bis an den Belt kuulostavat aika hassuilta, jos nykykarttaa tutkailee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä sanat olivat vielä käytössä Olavi Pesosen laulukirjassa 1950-luvun alkupuolella.Tästä olen kirjoitellut viitisen vuotta sitten.

      Poista