Mielikki metsän emäntä,
metsän lammesta syntynyt.
Tietäjä senkin on nähnyt.
Jote Aholan valokuvaan sydän-hämäläisestä metsälammesta liitin hänen syksyisen kuvansa 80-vuotiaasta Pentti Linkolasta, netistä löytämäni kotkan lentokuvan, sekä Alexandre Cabanelin 1863 maalaamasta "Venuksen syntymästä" irrottamani "Mielikin", metsän jumalatar-emännän ja metsänjumala Tapion vaimon. Kuvatekstin tein suomalaista mytologiaa kunnioittaakseni kotoiseen 8-tavuiseen mittaan.
Kun sommitelma oli valmis, haistoin siinä jotain suhdejärjestelmän kannalta tuttua. Ja kas, olin vaistomaisesti seurannut Aholan alkuperäistä kompositiota. Hänellä kirkas auringonhehku jakaa kuvan vaakasuorassa kultaisen leikkauksen mukaan, rantaviiva taas kulkee alakolmanneksen mukaisesti. Pystysuoraan olin sijoittanut Linkolan siten, että hänen silmiensä kautta kulkeva viiva jakaa kuvan jälleen kultaisen leikkauksen suhteessa. Sama viiva kulkee Mielikin yli. Aholan kuvan puolittaa tumma puunrunko, ja tämän kuvanpuolikkaan suhteen myös Mielikki tuottaa kultaisen leikkauksen.
Mielenkiintoinen sommittelupsykologinen havainto! Olin sijoittanut lisäykset täysin vaistonvaraisesti, silmään luottaen, ja alkuperäisen kuvan kompositio oli heijastunut valmiiseen työhön moninkertaisesti. Pystyisipä taideteosta katsellessa aina tiedostamaan sen alitajunnalle aiheuttamat monenlaiset vaikutelmat! Alla on yksinkertainen analyysi kuvasta; kuvat kannattaa suurentaa klikkaamalla niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti