keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Wiulu, postimerkit ja Tannu-Tuvan pääkaupunki


Isäni kirjoitti tämän viisi päivää Suomen itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Hän sai kaiken haluamansa ja paljon enemmänkin siltä joulupukilta, josta olen jo kertonut aikaisemmin. Satun tietämään tämän sen vuoksi, että perheessä on säilynyt melko kattavat joululahjalistat 1910-luvulta aina 1950-luvulle asti. Mitään ei tämä suku ole heittänyt pois, ja sen olen viimeisten vuosien aikana päässyt toteamaan melkein turhautumiseen asti.

Mutta ovatpa nämä joululahjalistatkin mielenkiintoisia osoituksia joulun ja lahjojen merkityksestä säätyläisperheessä, jossa pula-aikoinakin lahjojen määrä ylitti kolmenkymmenen henkeä kohden. Pieniä olivat lahjat joskus, lyijykynäkin merkittiin huolellisesti numeroituun listaan, tytöillä myös kiiltokuvat. Mutta niitä oli - ja niitä piti aina olla runsaasti.

Valitettavasti kaikkein vanhimmat postimerkkiluettelot ovat jo hävinneet, olosuhteet ja tavat huomioon ottaen merkillistä kylläkin. Mutta on minulla jäljellä vähän uudempia Zumsteineja 30-luvulta lähtien, ja nehän olivat ylivoimaisesti parhaita uudemman historian ja maantiedon oppikirjoja. Mielenkiintoinen maa oli esimerkiksi Tannu-Tuva, vuosina 1922-44 itsenäinen valtio nykyisen Venäjän eteläreunalla. Kaikki postimerkkejä keräilevät ja Zumsteinia lukevat luokkatoverit osasivat helposti vastata knoppikysymykseen "Mikä on Tannu-Tuvan pääkaupunki?". No, sehän oli Kisilkoto, nykyään vain Kyzyl. Maa oli erikoisasemassa lähinnä sen vuoksi, että se oli ensimmäisiä julkaisemaan kolmikulmaisia postimerkkejä!



Tässä on isäni noin 12 ikäisenä. Onnekseni minun ei enää kouluun mentyäni tarvinnut pukeutua merimiespukuun. Vaate kiristi ja oli monimutkainen pukea päälle. Lasten muoti oli ehtinyt vaihtua, ja toi mukanaan esimerkiksi inhottavat golf-housut, golffarit. Ne olivat paksua ja kutittavaa kangasta, ja niiden sitominen polven alapuolelle oli joskus vaikeaa.

1 kommentti:

  1. Itseäni ihailutti, että kaunokirjoitus oli aika lailla samanlaista kuin 1970-luvulla siinä Sääksmäen vieressä Koskissa oppimani. 80-luvulla ja kait 2004 uudestaan järjestelty kauno on omituista. En voi ymmärtää sitä, miksi se, että tehokkaasti kynää paperista irrottamatta saa kirjoitettua, on uhrattu jonkun muun asian edestä...

    VastaaPoista